Esko Kilpi: Viestintäteknologia tekee vallankumouksen työn perusteissa

Viestintä- ja, vuorovaikutusteknologioiden kehittyminen antaa meille työnteossa sellaisia mahdollisuuksia, joita meillä ei ollut vielä viisi vuotta sitten, toteaa toimitusjohtaja Esko Kilpi.

Kilpi toteaa haastattelussa ITNyt.fi:lle ja Soneran kirjalle Uuskasvua ymmärtämässä – kutsu kestävään tuottavuuteen, että muutos vie hyvään suuntaan.
Kilpi on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia liikkeenjohdon neuvonantajia. Häntä arvostetaan maailmalla sekä tietoperusteisen organisaation että digitaalisen työn tutkijana. Runsaan kahden vuosikymmenen aikana hän on tukenut useita kansainvälisiä ja myös suomalaisia eturivin yrityksiä ja yhteisöjä luovaan, vuorovaikutteiseen työotteeseen siirtymisessä.
Toimitusjohtaja on myös pohtinut ja edistänyt sosiaalisen median ja verkostoitumisen hyödyntämistä läheisinä teemoinaan digitaalisuus ja tietotyö.
Kilven mukaan elämme keskellä murrosta, jossa työn välinearvo on rapistunut. Sen sijasta työ on muuttunut itseisarvoksi, mikä merkitsee oman itsen korostumista, itselle merkittävien asioiden tekemistä itselle merkittävien ihmisten kanssa.
”Kyse on oikeastaan siitä, että ihmiset voivat toteuttaa itseään työssä. Tästä ajattelutavasta on jo esimerkkejä akateemisessa kirjallisuudessa ja muuallakin. Tutkimuksissa on näkynyt selkeästi työhyvinvoinnin kannalta ihan erilaisia tuloksia kuin aikaisemmin.”
Kilpi korostaa, että merkkejä muutoksista havaitaan toki eri puolilla, mutta kyseessä prosessi, joka on juuri nyt tapahtumassa. Hänen mukaansa se toteutuu esimerkiksi nuorten työhön tulon ja nuorten työkriteereiden muutoksena, jossa ei olla enää valmiita tähän välineelliseen ajattelutapaan.
Viihtymistä tarvitaan
Toimitusjohtaja sanoo, että ihminen joka ei viihdy työpaikallaan, ei voi myöskään tehdä tuottavaa työtä. Työn tuottavuudesta on eri tutkimuksissa hyvinkin ristiriitaista tietoa. Hänen mukaansa me olemme nyt tienhaarassa, siirtymävaiheessa.
”Tässä tilanteessa työaika on edelleen 9 – 17. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä, jotka aloittavat aamulla työnsä joskus jopa ennen kuutta ja puhuvat kiinalaisten kanssa. Monet muut päättävät työpäivän keskiyöllä, ja pitävät yhteyksiä Kaliforniaan. Pitäisikö näiden samojen ihmisten olla vielä yhdeksästä viiteen toimistoon? Ei tietenkään. Se tarkoittaa, että meiltä vielä toistaiseksi puuttuvat tämän uuden dynamiikan hallintamekanismit.”

”Joskus minä olen sanonut, että monet työmme muistuttavat huonosti suunniteltuja pelejä. Jos suunnittelisimme tekemisemme hyvin tehtyjen pelien pohjalta, työ olisi paljon tuottavampaa ja hauskempaa.”
Kilpi selvittää, että työpaikka ja työaika eivät enää selitä työn tekemistä, joten meidän pitäisi luopua näistä käsitteistä.

Adam Smith esiin
”Pitäisi miettiä, mitkä asiat sitten käytännössä olisivat meille parempi vaihtoehto.  Meillä on sekä työaika että vapaa-aika. Meillä on ikään kuin yrityksen aika ja sitten meillä on oma aikamme. Ihmiskunnan historiassa tämä käsitteistö on kuitenkin hirveän lyhytaikainen. Oikeastaan se syntyi Adam Smithin töiden ja kirjoitusten perusteella 1700-luvun lopussa, 1773 tarkkaan sanottuna.
”Ennen Adam Smithiä ihmisillä ei ollut käsitettä puhelin. Sitä ennen meillä ei ollut työidentiteettiä erillään muusta identiteetistä. Työ ja koti ovat aina olleet lähellä toisiaan. Se on ollut de facto -tapa nähdä asiat. Se, että työ ja koti ovat eri paikkoja, on enemmän ihmiskunnan historiaa ajatellen poikkeustilanne. ”
Toimitusjohtaja haluaa korostaa tällä esimerkillä, että teollisen ajan 200 – 300 vuotta on hyvin lyhyt aika työn historian näkökulmasta.
”Minun mielestäni me teemme vääriä johtopäätöksiä, jos annamme sen värittää käsitystämme omasta identiteetistä ja ihmisen suhteesta työhön ja muihin ihmisiin. On hyvä, että meillä on uudesta näkökulmasta lähteviä kokeiluja työpaikoilla. Otetaan nyt vaikka TeliaSonera esimerkkinä. Yhtiö on kommunikaatiokäytäntöjen ja viestintäteknologioiden edelläkävijöitä. Sen pitäisi olla ensimmäinen yritys, ensimmäinen organisaatio, joka jättää työpaikka- ja työaika-ajattelun historiaan.”
Kaksi uutta taitoa tarvitaan
Kilpi sanoo, että uudessa työnteon maailmassa tarvitaan kaksi uutta taitoa, jotka ovat fokusointi ja filteröinti eli suodattaminen.
”Fokusoinnissa kyse on tavasta, jolla pystytään suuntaamaan oma aika ja energia oikein. Sitä ei voi tehdä ellei pysty priorisoimaan, asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Nyt tämä omaehtoinen fokusointi on yksi keskeinen tarve tänään. Toinen sellainen on suodattamisen tarve, eli mitä ottaa mukaan tai jättää pois ja millä periaatteella sen tekee. Kyse on ihmisten keskellä olevan kommunikaatioympäristön ohjaamisesta.
Kilpi torjuu käsityksen, jonka mukaan informaation paljous olisi ongelma. Hän perustelee näkemystään kaukaisella historialla.
”Voimme ajatella metsästäjää joskus tuhansia vuosia sitten etsimässä saalista. Kun hän kulkee siellä metsässä, mikä on kohdattavissa olevan informaation sisältö. Minä väitän, että se ei ole yhtään erilainen kuin niiden informaatiosisältöjen määrä, jonka edessä olemme nykypäivässä.
”Me kuvittelemme, että nykyisessä yhteiskunnassa on todellakin kysymys päällemme kaatuvasta massasta. Sen sijaan oleellista on, miten kuljetaan, miten minä itse valitsen, miten fokusoin ja miten minä filteröin.”
Kilven mukaan puhe on ennen kaikkea henkilökohtaisista taidoista, joita ei juurikaan vielä opeteta. Hän sanoo että asioiden toinen puoli on sosiaalinen koodisto, jolla päätetään, miten näitä asioita lähestytään, millä tavalla käytetään erilaisia välineitä, miten hyödynnetään eri kanavia ja miten otetaan käyttöön uusia teknologioita.
Transparenssi ja reaaliaikaisuus

Esko Kilpi selvittelee niitä edellytyksiä, jotka ovat tärkeitä työpaikkojen muutostiloissa ja uusituissa rakenteissa. Osa niistä ratkaistaan älykkäillä viestintäratkaisuilla. Hän ottaa esiin kaksi käsitettä: transparenssin eli läpinäkyvyyden ja reaaliaikaisuuden.
”Läpinäkyvyys tarkoittaa sitä, että minä tiedän suurin piirtein, missä minun esimiesteni ja työtovereideni ajatukset liikkuvat. Tiedän mikä on meille tärkeää ja mitä yhtiössä tapahtuu. Tämä transparenssi puuttuu lähes kokonaan meidän kommunikaatiokäytännöistä.”
”Toista käsitettä kutsun reaaliaikaisuudeksi. Suomalaisten informaatioon liittyvät toimintamallit ovat dokumenttikeskeisiä, jossa on tärkeää, miten asiakirjat luodaan, varastoidaan, ja käytetään. Tämä dokumenttikeskeisyys on kuitenkin ihmisten välisessä kommunikaatiossa toissijaista. Tärkeintä on vuorovaikutus, ja se tarkoittaa keskusteluihin osallistumista.”
”Transparenssi on myös syvällisesti olemassa olevia rajoja ylittävää. Meillä on hyvin voimakkaasti ollut tällainen, jos ei nyt voi sanoa salaileva, mutta kuitenkin muita ulkopuolelle jättävä traditio viestinnästä. Jos tämä ei suoraan sinulle kuulu, sinä olet ulkopuolella.  Käänsin sen toisinpäin, kun sanoin, että oleellista on se. että minä näen, mitä tapahtuu. Minä näen, mitä minun esimieheni ja kollegani tekevät ja kokevat tärkeiksi.”

Tuotanto ei aiheuta pahoinvointia
Kilpi korostaa, että tuotantoteknologia ei ole syypää pahoinvointiin, eikä tuotantoteknologian muutos muuta pahoinvointia hyvinvoinniksi.
”Minä näen, että kysymys on aina laajemmasta kokonaisuudesta, jossa työkalut ovat yksi osa meidän toimintaamme. Silloin me puhumme, että mikä on ihmisen osa tuotantojärjestelmissä ja mikä on se ihmiskäsitys, jonka kautta ymmärretään ihmiset osana tuotantoa. ”
Kilven käsityksen mukaan tämä ihmiskäsitys on vanhentunut, kuten myös tuotannon peruslogiikka. Hän ei kuitenkaan halua osoittaa suoraan, että se on tuotantoteknologiaongelma. Se on tuotannollinen ongelma ja se on ihmiskäsitysongelma.
“Ongelmana on ollut, että ihminen on ollut tuotantorakenteiden ja tuotantokoneistojen vaihdettava osa. Toinen selkeä hankaluus on, että uskotaan yhä edelleen behavioristiseen käsitykseen ihmisen motivaatioista ja työn välinearvosta. Tämä motivaation teoreettinen pohdinta ei ole enää tästä päivästä.”

Leave a Reply