Antti Tanskanen: Viestintäteknologia voi olla stressaavaa ja vaativaa

Ministeri Antti Tanskanen ottaa yritysten tulevaisuuteen vaikuttavaksi asiaksi esiin viestintäteknologian, joka tuo uudet välineet, joilla pystytään kustannuksia pitämään paremmin kurissa. Kehityksellä on kuitenkin kaksi puolta, jotka vaikuttavat työhyvinvointiin.

”Viestintäteknologia kehittyy valtavaa vauhtia. Voi helposti kuvitella, että se on stressaavaa mukana pysymisen kannalta. Samalla kun muutos tuo uusia mahdollisuuksia ratkaista ja helpottaa ongelmia, kehitys sinänsä on hyvin vaativaa työntekijöille. Kyseessä on ilman muuta johtamisen taitolaji, jolla saadaan teknologian kehitys hyödyntämään kaikkia positiivisella tavalla. ”
Tanskasen mukaan johtaminen vaikuttaa siihen, että teknologian hyödyntämisestä tulee osapuolille mieluisa ilmiö.
”En lähde tippaakaan neuvomaan, mitä kussakin työpaikassa pitää tehdä. Se on yhtä aikaa stressiä lisäävä, siis potentiaalisesti stressiä lisäävä ja stressiä vähentävä, ja on sitten johtamistaidosta kiinni, kummat siinä voittavat – positiiviset vai negatiiviset tekijät.”
Viestintä ja tietotekniikka ovat Tanskasen mukaan tärkeitä seurattavia, vaikka ominaisuudet voivat ylittää nykyisen tarpeen. Muutokset käyttötavoissa ovat tärkeitä tietoja valmistavalle teollisuudelle tai palvelutuottajille.
”Tietoteknisissä vempaimissa on se mielenkiintoinen piirre, että niissä on paljon enemmän ominaisuuksia kuin mitä me asiakkaat osaamme käyttää. Sama koskee myös kaikenmaailman kodinkoneita. Ne ovat paljon fiksumpia kuin meidän normaalit käyttötarkoituksemme. Lisäksi on tärkeää tietää, jos ihmisten maku ja toivomukset muuttuvat, jotta tuottajat pystyvät mahdollisimman nopeasti reagoimaan näihin muutoksiin.”
Tanskanen korostaa, että työpaikkojen ongelmat ovat yksilökohtaisia eikä voida osoittaa yleistä työhyvinvoinnin laskua. Hän ei kuitenkaan halua, ettei asioille tehdä mitään.
Mielellään työpaikalle
“Jokainen työpaikka on organisoitavissa ja kehitettävissä niin, että sinne tulee mielellään. Jos tilanne on se, että sinne tullaan vastentahtoisesti, siinä on remontin paikka ilman muuta. Ongelmia voi kuitenkin olla niin monenlaisia, että meidän on tässä turha lähteä neuvomaan. Yleisten neuvojen antaminen on minusta ihan väärin, koska ne ongelmat ovat työpaikkakohtaisia. Siitä ei pidä kuitenkaan antaa periksi, että ongelmat pitää ratkaista.”
Ministeri punnitsee mielessään, toimiiko yritystoiminta tehokkaasti hyödyntäen ICT-tekniikkaa. Valmiiseen ratkaisuun mennään kysymysten kautta.
“Ainakin siinä on kaunis ajatus, että jalon liikevoiton tavoittelu kannustaa toimimaan niin tehokkaasti kuin mahdollista. Jos sitten esitetään väite, että firmat eivät sillä tavalla toimi eivätkä ne esimerkiksi hyödynnä tietotekniikkaa niin hyvin kuin olisi mahdollista, sitten pitää kysyä, että miksi eivät. Miksi eivät taloudelliset kannustejärjestelmät johda siihen, että ne hyödyntävät mahdollisuuksia paremmin silloin, kun niitä mahdollisuuksia on?”
“Silloin me tullemme perimmäiseen kysymykseen, että toimiiko tämä markkinatalous jotenkin huonosti. Jos toimii, niin miksi? Jos uskotaan väitteeseen, että yritykset eivät toimi hyvin, minulla tulevat päällimmäisenä mieleen osaamiskysymykset, että ei ole sitä ICT-alan tietämystä tarpeeksi.
Tanskanen huomauttaa, että koulutus voi kompastella tietotekniikan nopean kehityksen seurauksena.
“Kun otetaan huomioon kuinka valtavaa vauhtia tietotekniikka kehittyy ja tarjotut mahdollisuudet, minusta on luonnollista ajatella, että koulutus ei pysy perässä ainakaan silloin, jos siihen ei kiinnitetä erityistä huomiota.”
Tanskanen toteaa, että hän voi esittää perusepäilyn, että ICT-alan koulutus ei ole ajan tasalla.
“Minusta on luonnollisempaa ajatella, että koulutus ei pysy tämän valtavan kehityksen mukana. Siihen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota, ja koulutuksen tulisi yltää tavallisista työntekijöistä yritysjohtoon asti. Tiedostavatko yritysjohtajat, mitä kaikkia mahdollisuuksia on? Ainakin voi heittää sen epäilyn, että kaikki eivät tiedosta. Luonnollisin lääke siihen on sitten koulutuksen lisääminen kaikissa muodoissaan.”
Yhteiskunnan muutokset
Tanskasen mukaan on mielenkiintoista, miten me koemme, kuinka paljon yhteiskunta muuttuu 10 – 20 vuodessa. Muuttuuko se vähän vai paljon?  Sitä voi testata niin, että katsotaan, millainen maailma oli 10 vuotta sitten tai 20 vuotta sitten. Koemmeko me, että kyseessä on iso muutos? Sitä on vähän vaikea hahmottaa.
”Mutta jos otetaan 50 vuotta taaksepäin, jokainen pystyy hahmottamaan, miten suomalainen yhteiskunta on muuttunut puolessa vuosisadassa. Joitakin selviä trendejä löytyy, kun mennään tästä eteenpäin. Esimerkiksi palvelut korostuvat. Sellaisia ovat tietotekniikkapalvelut, tekniset palvelut ja ravintolapalvelut
”1970-luvulla oli yleinen hokema, että suomalaiset eivät voi elää toistensa paitoja pesemällä. Sillä haluttiin korostaa tämän perinteisen teollisuuden merkitystä. Mutta niin tässä vain käy, että pesulapalvelut lisääntyvät. Ihan vain lehdistä olen saanut sen käsityksen, että jo nyt Suomenlahden yli pyykkiä viedään edestakaisin.”
Tanskanen arvioi, että ratkaisun avaimet ovat lisääntyvällä ostovoimalla. Samanaikaisesti uusi tieto voi tuoda mukanaan suuria arvaamattomia asioita.
”Tieto- ja viestintäteknologia hyvä esimerkki siitä, että 20 vuotta sitten emme varmasti olisi osanneet kuvitella, mikä rooli sillä on tämän päivän yhteiskunnassa. Ja voihan olla, että tulee jotain yhtä isoja juttuja seuraavan 10 – 20 vuodessa, jotakin sellaista, mitä käytännöllisesti katsoen kukaan ei osaa kuvitella tänä päivänä. ”
”Mitä ihmiset ajattelivat silloin, kun ei ollut sähköä?  He eivät voineet mitenkään kuvitella, millaiseksi sähkö muokkasi tämän yhteiskunnan, koko maailman. Tällä hetkellä on havaittavissa positiivinen kierre tai ainakin kierteen mahdollisuus. Samalla kun tulotaso maailmalla yleisesti lisääntyy, kansakunnat ovat alkaneet kilpailla tieteellä, tiedon tuottamisella. Kasvavasta tulosta yhä suurempi osa käytetään tieteeseen, jonka tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää yhtä vallankumouksellisesti kuin tieto- ja viestintäteknologiaa. ”
Tanskasen mukaan on mahdotonta ennustaa tulevaisuuden maailmaa. Hän kuitenkin korostaa kokemukseensa perustuen, että pakko sieltä on jotakin tulla, kun yhä enemmän panostetaan.
”Tulee myös suuria läpimurtoja. Jos höyrykoneesta meni sähköön sata vuotta ja sähköstä tieto- ja viestintäteknologiaan sata vuotta, minä ennustaisin, että sitä seuraavaa isoa juttua ei tarvitse odottaa niin pitkään. Perustelen sen sillä, että tieteeseen panostetaan niin paljon enemmän maailmanlaajuisesti kuin aikaisemmin.
Kiinan ja Intian mahdollisuudet
”Nyt Kiina on tullut jo sille tulotasolle, että siellä on varaa panostaa tieteeseen. Kannattaa myös ottaa huomioon sen väestöpohja koulutuksessa. Intia on myös menossa samalle tielle. Niiden on helppo lähteä käyntiin, kun Yhdysvallat on täynnä kiinalaisia ja intialaisia tiedemiehiä ja -naisia. Isoja juttuja tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla.”
Tanskanen todistelee, että kiinalaisten rooli näkyy jo tiedetilastoissa, joissa lukumäärää on mitattu tieteellisillä julkaisuilla.
”Jos kiinalaisjulkaisut siellä lisääntyvät, joku väkisinkin vähenee, koska potti on sata. Sellainen suuntaus näkyy jo, mutta ei sitä pidä nähdä uhkana Suomelle tai millekään muulle maalle. Kiinalaisten oman elämäntason kasvattaminen ei ole meiltä pois. Siinä mielessä kiinalaiset sotkevat kuitenkin nykyistä maailmanmenoa, että he säästävät liikaa. Kiina aiheuttaa maailmantaloudelle myös ongelmia sen takia, että siellä tulotasot nousevat.”
”Kiinalaiset saavat tulojaan vientiteollisuudesta tai vientituotannosta. Jotta maailmantalous pysyisi tasapainossa, heidän pitäisi vientituloillaan ostaa tavaroita ja palveluita muista maista. Mutta sitä he eivät nyt tee, ja se sotkee koko maailman. Se on perimmäinen syy näihin ajankohtaisiin maailmantalouden ongelmiin. Kyse ei ole siitä, että Kiinassa tieto lisääntyy ja tuottavuus lisääntyy, vaan siitä, että he eivät niillä tuloillaan osta. Se on ajankohtainen ongelma, jonka täytyy ratketa 10 vuodessa. He eivät voi loputtomasti kerätä finanssisaatavia.”
Tanskasen mukaan on iso ongelma, että kiinalaiset myyvät tavaroita ja palveluja ja ostavat samalla arvopapereita ympäri maailmaa. Hän toteaa, että Aasian runsasväkisin valtio ei kuitenkaan voi loputtomasti jatkaa tekemistä niin. Jossain vaiheessa kiinalaistenkin pitää ruveta ostamaan tavaroita ja palveluita muista maista vientituloillaan.
 

Leave a Reply